Lämmintä sävyä, kylmää ilmaa

Ohoi heräsin tänään harmaustylsyysilmauniltani! Aurinko oi oli sitä kiva nähdä. Vaikka muuten elämä on koostunut epämääräisestä kaupungissa luuhaamisesta, liianpitkäänvalvomisesta ja koulutöiden viime tinkaan jättämisestä. Olen mietiskellyt sitä sun tätä, mutta enimmäkseen pää on ollut tyhjä ja humiseva ja taistelen kovasti kunnon villasukkakaulahuivivarustuksella flunssaa vastaan. Hyrhyr.

Viimeiset auringonrippeet

Jään kyllä kaipaamaan näitä säitä, näitä auringonlaskun hetkiä. Hetkiä jotka kiitävät ohitse ennen kuin ehtii kameran kaivaa esille. Tuolloin ehdin, juuri ja juuri. Nuo villit kiharat viileässä syksyn tuulessa oli pakko vangita kuvaan ilta-auringossa.

Täydellisyys

Parin tunnin kävely metsässä vailla varsinaista päämäärää on ihmeen rentouttavaa. Täydellisen auringonlaskun seuraaminen ja pimeyden laskeutuminen kauniin syyspäivän päätteeksi on parhautta. Neljän tunnin työpäiväkään ei ollut hassumpi. Sen sijaan huominen koulupäivä, ja sadepäivä, on masentava jo ajatuksena.

Mihin kommentit häviävät? Monet on kertonut kommentoineensa blogiini, mutta ne ei ole mitä ilmeisimmin tulleet perille. Mikä tässä mättää. Olen nyt muuttanut jotain säätöjä, niin kaikki, kommentoikaa uudestaan, tahdon kommenttinne :)

retki aurinkoon

Menimme aurinkoa etsimään, sitä joka ei meidän pihalle ulotu, ja löysimme sen, tunsimme sen.

Illan raukeus

Tänään tykkäsin seistä rannalla ja kadehtia vastarannan ilta-aurinkoa. Miksi se ei valaise meidän pihaa?