Vähän ankee olo

Huoh. Mikäköhän mulla on? Ei oo enää kuumetta ja kaikkea sitä oksentelua ym. mutta flunssaa ja tänään Groningessa naamaan ilmaantui outoja vesikellomaisia plänttejä. Nyt niitä on kaula täynnä ja ne levii reisiin ja käsivarsiin. Epäilen vähän sitä epäilyttävää patonkia jonka söin epäilyttävässä kahvilassa tänään, mutta ihmettelen kuitenkin näin voimakasta reaktiota. Ensin meinasin saada sydärin kun luulin, että tää on vesirokko ja oon saanut kuulla monelta taholta sen vaarallisuudesta yli 13 vuotiailla. Luin netistä, että pitää saadaa jotain erityishoitoa kun sen saa yli 13-vuotiaana. Aattelin jo etten koskaan pääse kotiin. Tilanne ei oo vielä parantunut, mutta vesirokolta tää ei kyllä näytä. Allerginen reaktio kai vaan. Otin antihistamiinitabletin ja toivon, että tää menisi ohi. Kaula ja naama on vaan ihan palloissa :/

Oon ihan rättipoikki kaikesta turisteilusta. Olin tänään ja eilen Groningessa, joka on muuten tosi kiva kaupunki! Ja toissapäivänä olin Oldenburgissa. Mutta oon nyt ihan poikki ja huomenna on koulun päättärit. Sit vaan viikonloppu ja maanantai, ja tuun kotiin! Jee :)

pipi

 

Yksi viikko ja neljä päivää jäljellä. Tää viikko on mennyt muuten nopeasti, mutta tämä päivä on tuntunut ihan ikuisuudelta. Makaan kipeänä sohvalla ja yritän ryhdistäytyä vähän kirjoittamalla blogiin. Muuten olen tänään nukkunutnukkunut ja pyörtynyt ja oksentanut ja ollut kuumekoomassa. Olihan se ihan kiva missata kemiantunti, mutta ei kipeenä oleminen kuitenkaan kivaa ole.

Viime viikolla kävin Emdenissä, joka oli vähän pettymys. Taidehalli oli ihan kiva, mutta muuten kaipasin kaupungissa puistoja ja penkkejä ja rauhallisia paikkoja. Joka paikassa oli ihmisiä ja kaikki tuli jotain juttelemaan ja mä en tajunnut mitään :D En viihtynyt siellä kovin kauaan. Onneksi junat menee nopeesti ja usein.

Tiistaina olin Bremenissä, joka oli ihan kiva. Bremenin taidehalli oli myös kiva, mutta vanhakaupunki vähän pettymys. Se oli täynnä turisteja, eikä siellä ollut samalla tavalla söpöjä pikkukujia kuin Leerin vanhassakaupungissa. Muuten se oli ihan viihtyisä kaupunki, vaikka tykkään kyllä enemmän Leeristä. Filmikamera on jotenkin rikki, epäilen että patteri on huono. Tollasia pikkupattereita on vaan tosi vaikea löytää mistään, täytyy ajaa pyörällä jonnekin huitsiin jättimarkettiin jossa saattaa olla.

Nyt varmaan kupsahdan taas sohvalle. Tsüsch!

Kuulumisia isolla koolla

Päivät kuluvat. Onneksi. Jo paljon nopeammin. Ärsyttää, kun ei voi näyttää kuvia täältä kun koneella ei ole mitään ohjelmaa joka tajuaisi raw-kuvien päälle. Eikä filmikuvien kehityskään täällä oikein onnistu skannauksineen etc.. Mutta näitä alkukesän filmikuvia on.

Niin. Päivät kuluvat jo vähän nopeammin, niin kuin vikko sitten ennustin että tulee käymään. Ekat päivät tuntuivat viikolta, ja nyt pari päivää humpsahtaa ihan hetkessä. Alan pikku hiljaa asettua tänne, kaupunkiin, perheeseen ja kouluun. Kaupunkiin parhaiten. Tykkään kaupungista, joka on siis Leer (sanon sen ekaa kertaa, tiedän) ja se tuntuu jo vähän omalta. Täällä suurin osa kulkee pyörällä kaikkialle, joka on jotenkin tosi kodikasta. Pyöräilen joka päivä kouluun ja takaisin ja teen melkein joka päivä pyörälenkin jonnekin uuten paikkaan. Vanhakaupunki on aevan ihaana, oon kuvannut siellä paaljon ja oon ihan rakastunut niihin kapeisiin kujiin! Tässä lähistöllä on myös maatila jossa on sikoja (myös supersöpöjä pikkupossuja!!) ja lehmiä jotka on kans poseerannut hienosti. Puistoja ja maalaismaiseemaa riittää kun menee vähän kauemmaksi keskustasta. Mutta kaupunki on kuitenkin sen verran pieni, että pyörällä ajaminen laidasta laitaan on ihan mahdollista.

Suunnitteilla on paljon reissuja tällä Leerin sisällä ja myös junamatkoja muihin kaupunkeihin, kuten Bremeniin, Emdenin ja Oldenburgiin. Nyt tuntuu, että on ehkä vähän enemmän tekemistä ja mahdollisuuksia kun vielä viime viikolla ei keksinyt mitään tekemistä. Täytyy vaan olla paljon ohjelmaa niin ei tuu koti-ikävä.

Mulla ois vaikka mitä sanottavaa koulusta ja kaikesta mitä olen oppinut ja huomannut mutta liian vähän aikaa. Sanon nyt kuitenkin, että olen ollut erityisen yllättynyt koululaisten ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta. Kaikki auttaa vaikka ei pyytäisi apua, eikä koskaan tarvitse miettiä kenen kanssa olla, syödä ja istua. Se on tosi kiva ettei tarvi sellasista jutuista stressata. Muutenkin mukavaa porukkaa, vaikka kieli tietty vaikeuttaa kunnon tutustumista. Mutta hyvin menee, ja onneksi kaverit on aika kärsivällisiä ja jaksavata selittää asioita useaan otteeseen ja puhua selkeästi. Kieltä olen oppinut jo ihan hirmuisesti, tiedän sen, vaikka sitä on aika vaikea huomata kun se on eniten alitajuista, enkä nyt osaa sanoa mitään konkreettista mitä olisin oppinut. Ja siis oppiihan täällä ihan mieltsin paljon muutakin kuin kieltä. M.m. pienen ja ison maan eroista. Täällä esim satsataan tosi paljon vähemmän kieliin koulussa, ja englanninopetuskin on ihan toista luokkaa kuin Suomessa. Oppilaat ei hirveän mielellään puhu englantia, tai ei uskalla melkein ollenkaan puhua muuten kuin enkuntunnilla. Sen huomasin, kun kerran yritin turvautua englantiin kun en tiennyt jotain sanaa saksaksi. Täällä ei näy tai kuulu englantia missään, kaikki on käännetty ja dubattu saksaksi. Ei ihme ettei lapset opi samaa vauhtia kuin Suomessa. Myös mediassa huomaa, ettei täällä uutisoida pienistä maista ollenkaan, ei edes kovin usein naapurimaista, vaan näistä suurista Englannista, Ranskasta, jenkeistä.. Olin ihan shokissa kun enkunope sanoi ettei koskaan muista onko Ruotsi vai Norja Suomen vieressä, ja missä se Suomi nyt oikein onkaan. Perheeni isä sanoi, ettei oppilaat täällä tunne edes Saksan naapurimaita. Mitä nyt noista pikku plänteistä? Pienen ja suuren maan eroista voisin pölistä vaikka kuinka paljon.. nyt ei vaan aika riitä.

Huh, tulipas vähän päivitettyä. Voikaa hyvin siellä Suomessa!

P.s. Kuvat ovat Suomenlinnasta vikana koulupäivänä. Värit ovat joissakin aika outoja, mutta en voi niille täällä mitään tehdä. Kai ne menee. Noita katsellessa tulee kyllä ikävä Suomea..