2:21x3 mittainen hetki

Kirjoitan pienesti pienestä kauniista hetkestä joka valloitti huoneeni muutama minuutti sitten. Kuuntelin Amelie-elokuvasta tunnetun Yann Tiersenin comptine d'un autre été kappaleen kolme kertaa pitkittääkseni hetkeä, mutta nyt se on jo kadonnut. Mutta tältä se suunnilleen tuntui kuvin ja sanoin:

Amelie soi kuulokkeistani, Toivo soittaa itsekseen jotakin muuta. Mutta sormet tanssivat Amelien tahtiin. Kyseinen kappale saa silmien kyynelkanavat kihelmöimään ja ajatukset vyöryämään, ihan kuin olisin se 15 vuotias Anni joka aloittaa syksyllä lukion. Musiikki muistuttaa minua täsmälleen siitä ihmisestä, joka silloin olin, ja olen sisimmiltäni edelleen.

Yhtäkkiä ymmärrän elämäntilanteeni kokonaisuudessaan, näen tämän päivänä yhtenä niistä sadoista muista, ja hahmotan miten elämä kulkee. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan, päättelin. Koska tämän paremmaksi ei asiat vaan muutu.

Peilissä ja taulun lasin heijastumassa näen tulevaisuuden, tai häivähdyksiä siitä. Niissä näen huoneen moniulotteisuuden, tai ehkä elämän. Että tuolla kaukana se jatkuu, tämä turvallinen ihana huone ei ole kaikki.

Tämä hetki päättyi kello 19:00.

Emelie

 

Voi sitä vaan ihailla tällaista lahjakkuutta. Tsekatkaa tämä.
Sain kunnian toimia kannen kuvaajana kaatosateessa. Ihana tyttö.

kultaa

Parhautta

Hei kaikki ihanat. On ihana perjantai, vaikka pilvet peittivätkin taivaan juuri sillä hetkellä kun olin astumassa ulos ovesta muka niin aurinkoiseen syyspäivään. Mutta nyt voin katsella hyvällä omallatunnolla ulos harmaata taivasta pikkuisesta huoneestani joka on lämmin ja keltainen. Ihana pesä. Hyvää musiikkia ja parhaita herkkuja. Ystävä jonka kanssa jakaa tämä kotoisa tunne, ei olisi pahitteeksi. Uusi bändituttavuus, Bombay Bicycle Club, on toisaalta aika hyvä kumppani.