2:21x3 mittainen hetki

Kirjoitan pienesti pienestä kauniista hetkestä joka valloitti huoneeni muutama minuutti sitten. Kuuntelin Amelie-elokuvasta tunnetun Yann Tiersenin comptine d'un autre été kappaleen kolme kertaa pitkittääkseni hetkeä, mutta nyt se on jo kadonnut. Mutta tältä se suunnilleen tuntui kuvin ja sanoin:

Amelie soi kuulokkeistani, Toivo soittaa itsekseen jotakin muuta. Mutta sormet tanssivat Amelien tahtiin. Kyseinen kappale saa silmien kyynelkanavat kihelmöimään ja ajatukset vyöryämään, ihan kuin olisin se 15 vuotias Anni joka aloittaa syksyllä lukion. Musiikki muistuttaa minua täsmälleen siitä ihmisestä, joka silloin olin, ja olen sisimmiltäni edelleen.

Yhtäkkiä ymmärrän elämäntilanteeni kokonaisuudessaan, näen tämän päivänä yhtenä niistä sadoista muista, ja hahmotan miten elämä kulkee. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan, päättelin. Koska tämän paremmaksi ei asiat vaan muutu.

Peilissä ja taulun lasin heijastumassa näen tulevaisuuden, tai häivähdyksiä siitä. Niissä näen huoneen moniulotteisuuden, tai ehkä elämän. Että tuolla kaukana se jatkuu, tämä turvallinen ihana huone ei ole kaikki.

Tämä hetki päättyi kello 19:00.

Rekallinen ABI-energiaa

Mahtava päivä! Iloista porukkaa ja mahtava fiilis. En mä tajunnut, että se on oikeasti noin kivaa seistä lavalla kasi tuntia tuulessa ja huutaa ja vilkuttaa kun joku huligaani.

Vihdoin

Viuh. Aika meni noin. Täytin vihdoin 18, ja loma alkoi. Aikas kivaa. Bloggausinspis on vähän tauolla, on liikaa kaikkea muuta tekemistä ja mietittävää. Ihme kyllä, ei ole vieläkään tullut kunnon joulufiilis. Kotonakin kaikki on ihan niin kuin aina. Tuolloin synttäripäivänä oli oikein jouluinen tunnelma kaupunkikodin ahtaassa keittiössä. Mm ei hassumpaa olla 18.

Mulle tupsahti se ilo

Tänään lumisateessa mietin miksi koskaan vastustin lunta. Sitten tuli kauhea ikävä joulua ja tekee mieli käpertyä vilttiin ja lukea kirjaa, koota palapeliä, katsella takassa liehuavaa tulta ja tuntea lämpöinen tunnelma sormenpäissä.

Löysin ilokseni uuden vuoden aattona ihanan laulajan, Anni B Sweet. Meidät on selvästikin luotu toisillemme. Tässä sitä kuuntelen ja teen kaikkea tyhjänpäiväistä ja haaveilen pidemmistä päivistä ja uusista projekteista.

Kun aurinko on laskenut

Kirjoitan kun ehdin, mutta tahdoin nyt vaan näyttää mitä kannattaa tehdä parvekkeella kun aurinko on jo laskenut. Vielä ennen kuin lumi ja pakkaset peittää kaiken.