29. elokuuta 2011

Hyvästit






































Vähän ahistaa. Tuo sade, tuo viileys ja tuuli. Tämä kesän loppu. Syksyn värit ei lohduta ollenkaan, vaikka onhan nekin ihania. Silti en saa kesän muistoja kaivettua kalloon syvälle, jonne ne voi lokeroida ja kaivaa esiin taas seuraavaa kesää odotellessa kuuden kuukauden päästä. Nyt voi vaan odottaa joulua, joka on kaaaaukana. Tänään kaupungin kaduilla kävellessäni tiesin, että tunne oli ihan eri, kuin muutama viikko sitten, tai ehkä vain viikko sitten. Luikin nopeasti sateesta kastuneilla kaduilla nopeinta tietä sisätiloihin ja piiskaava tuuli toi kylmät väreet iholle.

























28. elokuuta 2011

omaa pesää rakentamassa

Hiiii, ne on nyt mun. En voi muuta kuin ihailla ja syödä niistä välipalaa uudestaan ja uudestaan. Vielä himottaisi varsinaiset siirtolapuutarhamallit. Kupposet ovat kerrassaan niin suloisia!

Ulkona vallitsee täysi tyynyys ja elokuun viimeiset auringon rippeet tippuvat pihallemme. Tahdon mennä nurmeen kierimään, hengittää kesän itseeni. Niin että tuoksua riittää pitkän talven yli. Sitä kesän tunnetta. Kamera mukaan!


























24. elokuuta 2011

Yhdessä

Se oli sunnuntai, jolloin olimme isän kanssa vailla tekemsitä, päätimme mennä yhdessä motskari- ja skoba-ajelulle, myöhemmin nokosille ulos elokuun lämmittävään aurinkoon ja illalla vielä retkelle pelloille, hylätyille taloille, ihmeellisyyksiin ja kauneuksiin joita yhessä valokuvattiin. Yhdessä isän kanssa <3






23. elokuuta 2011

ajatustenpätkiä

En edes neljän vuoden bloggausurani jälkeen tiedä mitä sanoa ensimmäisissä postauksissani. Haluaisin kirjoittaa niistä ajatuksenpätkistä, jotka käväisivät päässäni eilen kun vaeltelin kaupungilla viitisen tuntia vailla määränpäätä. Ne ajatukset saattavat kestää keskinmäärin viisi minuuttia, ennen kuin ne lähtevät tuulen mukana pakoon kynää ja paperia. Olisi ihanaa, jos ajatukset kirjautuisivat automaattisesti johonkin, jotta niitä myöhemmin voisi lukea ja miettiä. Ajatusten muistelu tuntuu samalta kuin kielenpäällä olevan sanan hapuilu.

Yhtäkkiä tätä tekstiä läpi lukiessani muistui mieleeni eräs tunne, jonka tunsin eilen junassa kotimatkalla. Piirsin bannerin kukkametsää, ja tunsin luovuuden hyökyvän sisälläni, ideoiden määrän joka pulppusin yli äyräiden, ja turhautuneisuuden kun en pystynyt mitenkään toteuttamaan kaikkia ideoitani. Vielä turhautuneempi olin, kun en enää muistanut hetki sitten saanutta mahtavaa ideaani. Tuntui kuin olisin voinut maalata kokonaisen talon tai kuvata kokonaisen elämän, tehdä jotain aivan mieletöntä, heti nopeasti nyt.

Tahdon tehdä jotain mahtavaa, mitä kukaan ei ole ennen tehnyt, yhdessä yössä.

Tiedättekö sen tunteen, kun kuuntelee musiikkia ja esimerkiksi kävelee kaupungilla saman aikaisesti? Sen tunteen, kun pystyy eläytymään musiikkiin täydellisesti ja nähdä sen rytmin ihmisten ja raitiovaunujen liikkeissä. Kun kuuntelen Yan Tiersenin Amelié-kappaleita, pystyn täydellisesti eläytyä elokuvan ja musiikin vähän surumieliseen ja mystiseen tunnelmaan. Se on ihana tunne...

22. elokuuta 2011

Maailman ihanin sana

On ihanaa aloittaa puhtaalta pöydältä kun siltä tuntuu. Ja ihaninta on että uuden blogini nimi on ihana, joka on maailman ihanin sana. Koska niin moni asia on ihana, tahdon levittää "ihana"-elämänasennettani kaikille, vaikka se voikin aina välillä pettää. Tahdon kirjata jokaisen ihanan hetken ja hetken murto-osan, etten varmasti jää paitsi yhdestäkään elämän ihanuudesta.

P.s. Banneri on syntynyt Marimekon iki-ihanan "Siirtolapuutarha"-kuosin inspiroimana!