mulla on jo kaikki

olo on tyhjä

ehkä vähän haikea
moni asia ei huvita
moni innostaa

yrtiän tajuta,
että mulla on jo kaikki

Aarteita

Pöh, hällä väliä jos joku filmikuva onkin vähän yli- tai alivaloittunut. Vaikka se harmittaa, niin silti tärkeintä on itse kuvat ja niiden hetkien säilyttäminen. Yllätyin, kun näin tuon kuvan itsestäni ihan kesän alussa. En muistanutkaan että omistin tuollaiset hiukset.

Nyt on ihan hirmuisen paljon valokuvia jonossa blogiin, mutta yritän malttaa tiputella niitä tänne muutama kerrallaan, niin ettei koko sivu tukkeudu. Ja hirveesti on kaikenlaistaa tyhmää hoidettavaa, ei jaksaisi tehdä mitääääään. Muuta kun sulkeutua huoneeseeni.

Mustavalkoisia muistoja

 Kaksi filmirullaa kehitetty, joista toinen lähes kokonaan ylivalottunut, ja toinen aika täydellinen. Parasta filmikuvaamisessa on yllätykset: "oi mitä ihanaa täältä löytyykään!". Esimerkiksi tämä <3. Toivottavasti te ihanat siellä kaukana huomaatte tämän. Mulla on teitä ikävä!

Aamusta iltaan

Haluaisin hypätä laivaan ja lähteä maailmalle. Tuntuu kuin elämä valuisi hukkaan. Hirveä halu tehdä nyt jotain, lähteä jonnekin maailman toiselle puolelle, hakemaan erilaisia näkykulmia asioihin ja uusia ihmisiä. Ah odotan jo vapautta, kunpa se joskus tulisi.

Tänään olen piirtänyt, uinut, siivonnut, kokannut juureskeittoa, päättänyt että aloitan kirjan lukemisen, tehnyt läksyjä ja seulonut kuvia.

Niin ja nuo hetket valokuvissa yllä on sitä ihanuutta.

Tunne...

...kun syntyy uusi elämä. Se, mitä tuon puolen vuorokauden vanhan ihmisen kehossa tapahtuu on täysi mysteeri, mutta jotakin ihan mieletöntä se on. Elämän alkua. Tuo ensimmäinen hymy on hyvä alku, siitä se lähtee.

<3 <3 <3