Tällaista kesää täällä vietetään. Perjantaina en ehtinytkään muuta kun herätä puolipäivän jälkeen, kokata, kuskata Emelietä ja kuvata kyseistä nutturapäätä. Sunnuntaista tulikin jotakin aivan muuta kuin sisäpäivä. Aurinko kärvisti nenänpääni ja innosti valokuvaamaan kaikkeakaikkeaihankaikkea kotona. Peltoja, perhettä sekä kotia. Kokonainen rulla täyttyi ennätysmäisen nopeasti, yhdessä päivässä. Neljä kuvaa jäi huomiselle. Perjantaina tulee jättisatsi uusia filmikuvia! En malta odottaa.
Voih oih ihanaa lähteä meren äärelle Ahvenanmaalle ja viettää neljä päivää Toivon kanssa. Mikä sen parempaa kun sää suosii ja elämä hymyilee. Silti lähtö Saksaan lähestyy, väistämättä, ja kohtaan totuuden, järjen. Uusia haasteita on hyvä kohdata, niin että voi palata ihanaan vanhaan. Kaipaan jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti