Amelie soi kuulokkeistani, Toivo soittaa itsekseen jotakin muuta. Mutta sormet tanssivat Amelien tahtiin. Kyseinen kappale saa silmien kyynelkanavat kihelmöimään ja ajatukset vyöryämään, ihan kuin olisin se 15 vuotias Anni joka aloittaa syksyllä lukion. Musiikki muistuttaa minua täsmälleen siitä ihmisestä, joka silloin olin, ja olen sisimmiltäni edelleen.
Yhtäkkiä ymmärrän elämäntilanteeni kokonaisuudessaan, näen tämän päivänä yhtenä niistä sadoista muista, ja hahmotan miten elämä kulkee. Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan, päättelin. Koska tämän paremmaksi ei asiat vaan muutu.
Peilissä ja taulun lasin heijastumassa näen tulevaisuuden, tai häivähdyksiä siitä. Niissä näen huoneen moniulotteisuuden, tai ehkä elämän. Että tuolla kaukana se jatkuu, tämä turvallinen ihana huone ei ole kaikki.
Tämä hetki päättyi kello 19:00.
4 kommenttia:
Iik ihana teksti! Mulleki tuli kylmiä väreitä :D
Ljuvligt skrivet! Du fångade den där stunden av perfekt insikt, då allt känns så fint och ledsamt och härligt samtidigt :)
Du är så fin!
Kram!
Kiitos Ida, tack Matilda! Kram, ni är fina!
Det förflutna jaget bor alltid kvar inom en, på gott och ont :) Gäller såväl samhället som individen.
PS Skulle det inte vara tid att damma av eran flygel?
http://flowerohyeh.blogspot.fi/2010/12/blog-post_02.html
Lähetä kommentti