Croisanttia, Toivoa ja varpaita

Vaikka blogi elää hiljaiseloa, on elämäni täynnä elämää, ehkä enemmän kuin koskaan. Kirjotusten jälkeen seuraava askel on koulujen pääsykokeet yms. Eli hommaa riittää jatkossakin. Vähän croissantteja saa kuiteskin syödä sillon tällön ja kölliä sängyssä pitkään tekemättä mitään.

Croisantit on ihan parhaita.

Vihdoin

Viuh. Aika meni noin. Täytin vihdoin 18, ja loma alkoi. Aikas kivaa. Bloggausinspis on vähän tauolla, on liikaa kaikkea muuta tekemistä ja mietittävää. Ihme kyllä, ei ole vieläkään tullut kunnon joulufiilis. Kotonakin kaikki on ihan niin kuin aina. Tuolloin synttäripäivänä oli oikein jouluinen tunnelma kaupunkikodin ahtaassa keittiössä. Mm ei hassumpaa olla 18.

Taiteelliset sielut ja sään alaiset

Täällä sitä elellään. Aina blogiin kirjoittaessani pitäisi olla tekemässä jotain ihan muuta. Nyt on hirmuiset houkutukset printtailla kuvia ja surffailla pinterestissä, mutta koulutyöt odottaa.

Maailma on tällä hetkellä sateinen ja valtavan suuri, itse olen pikkuinen tybäri. Mietin, onko mulla vaikutusvaltaa ja mitä mun liikkeet ja valinnat merkitsevät kellekään. Onko se nyt oikeasti niin, että koko elämäni riippuu näissä valinnoissa? Koulun ruokalassa ei muusta puhutakaan.

kissoja, kirjallisuutta ja aurinkoa.

 

Siitä on aikaa kun viimeksi kuvasin kotona. Täytyyhän sitä, kun on näin hienot ilmat ja perinteiset vuoden ekat talvikuvat on ottamatta. Testasin myös uusia ulkoilukenkiäni. Hyvältä vaikuttaa.

Olen innostunut lukemaan. Tällä hetkellä parasta tekemistä on hyvän kirjan lukeminen peiton alla. Leffakin käy. Ja tietty pitää olla kissa kainalossa.

Olin joskus maalari

Kaivan vanhoja kuvakansioita ja muistan menneitä. Tuo maalari noissa kuvissa tuntuu ihan vieraalta. Piilotin ton maalauksen jonnekin kellariin sen tehtyäni. Pitäisikö mun vaan antaa tämän sisälläni pulppuavan luovuuden vyörytä ulos, eikä epäröidä?