4. heinäkuuta 2012

Kuulumisia isolla koolla






Päivät kuluvat. Onneksi. Jo paljon nopeammin. Ärsyttää, kun ei voi näyttää kuvia täältä kun koneella ei ole mitään ohjelmaa joka tajuaisi raw-kuvien päälle. Eikä filmikuvien kehityskään täällä oikein onnistu skannauksineen etc.. Mutta näitä alkukesän filmikuvia on.

Niin. Päivät kuluvat jo vähän nopeammin, niin kuin vikko sitten ennustin että tulee käymään. Ekat päivät tuntuivat viikolta, ja nyt pari päivää humpsahtaa ihan hetkessä. Alan pikku hiljaa asettua tänne, kaupunkiin, perheeseen ja kouluun. Kaupunkiin parhaiten. Tykkään kaupungista, joka on siis Leer (sanon sen ekaa kertaa, tiedän) ja se tuntuu jo vähän omalta. Täällä suurin osa kulkee pyörällä kaikkialle, joka on jotenkin tosi kodikasta. Pyöräilen joka päivä kouluun ja takaisin ja teen melkein joka päivä pyörälenkin jonnekin uuten paikkaan. Vanhakaupunki on aevan ihaana, oon kuvannut siellä paaljon ja oon ihan rakastunut niihin kapeisiin kujiin! Tässä lähistöllä on myös maatila jossa on sikoja (myös supersöpöjä pikkupossuja!!) ja lehmiä jotka on kans poseerannut hienosti. Puistoja ja maalaismaiseemaa riittää kun menee vähän kauemmaksi keskustasta. Mutta kaupunki on kuitenkin sen verran pieni, että pyörällä ajaminen laidasta laitaan on ihan mahdollista.

Suunnitteilla on paljon reissuja tällä Leerin sisällä ja myös junamatkoja muihin kaupunkeihin, kuten Bremeniin, Emdenin ja Oldenburgiin. Nyt tuntuu, että on ehkä vähän enemmän tekemistä ja mahdollisuuksia kun vielä viime viikolla ei keksinyt mitään tekemistä. Täytyy vaan olla paljon ohjelmaa niin ei tuu koti-ikävä.

Mulla ois vaikka mitä sanottavaa koulusta ja kaikesta mitä olen oppinut ja huomannut mutta liian vähän aikaa. Sanon nyt kuitenkin, että olen ollut erityisen yllättynyt koululaisten ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta. Kaikki auttaa vaikka ei pyytäisi apua, eikä koskaan tarvitse miettiä kenen kanssa olla, syödä ja istua. Se on tosi kiva ettei tarvi sellasista jutuista stressata. Muutenkin mukavaa porukkaa, vaikka kieli tietty vaikeuttaa kunnon tutustumista. Mutta hyvin menee, ja onneksi kaverit on aika kärsivällisiä ja jaksavata selittää asioita useaan otteeseen ja puhua selkeästi. Kieltä olen oppinut jo ihan hirmuisesti, tiedän sen, vaikka sitä on aika vaikea huomata kun se on eniten alitajuista, enkä nyt osaa sanoa mitään konkreettista mitä olisin oppinut. Ja siis oppiihan täällä ihan mieltsin paljon muutakin kuin kieltä. M.m. pienen ja ison maan eroista. Täällä esim satsataan tosi paljon vähemmän kieliin koulussa, ja englanninopetuskin on ihan toista luokkaa kuin Suomessa. Oppilaat ei hirveän mielellään puhu englantia, tai ei uskalla melkein ollenkaan puhua muuten kuin enkuntunnilla. Sen huomasin, kun kerran yritin turvautua englantiin kun en tiennyt jotain sanaa saksaksi. Täällä ei näy tai kuulu englantia missään, kaikki on käännetty ja dubattu saksaksi. Ei ihme ettei lapset opi samaa vauhtia kuin Suomessa. Myös mediassa huomaa, ettei täällä uutisoida pienistä maista ollenkaan, ei edes kovin usein naapurimaista, vaan näistä suurista Englannista, Ranskasta, jenkeistä.. Olin ihan shokissa kun enkunope sanoi ettei koskaan muista onko Ruotsi vai Norja Suomen vieressä, ja missä se Suomi nyt oikein onkaan. Perheeni isä sanoi, ettei oppilaat täällä tunne edes Saksan naapurimaita. Mitä nyt noista pikku plänteistä? Pienen ja suuren maan eroista voisin pölistä vaikka kuinka paljon.. nyt ei vaan aika riitä.

Huh, tulipas vähän päivitettyä. Voikaa hyvin siellä Suomessa!

P.s. Kuvat ovat Suomenlinnasta vikana koulupäivänä. Värit ovat joissakin aika outoja, mutta en voi niille täällä mitään tehdä. Kai ne menee. Noita katsellessa tulee kyllä ikävä Suomea..

Ei kommentteja: